Mies, nainen tai henkilö

On meneillään keskustelua julkisten nimikkeiden muuttamisesta, koskien sukupuolineutraaliutta. Tämä on tervetullut ilmiö. Heti kärkeen kerron, että minulla on ehdottomasti sukupuolten tasa-arvoa kannattava asenne. Olisikin aika kummallista, jos yli puolet maamme väestöstä - naisia on noin 51 % kansalaisistamme - olisi eriarvoisessa asemassa miehiin nähden. Tämä täsmää myös maailmanlaajuisesti.

Kerimäkeläinen (Savonlinna) kansanedustaja Heli Järvinen on ottanut kantaa eduskunnan puhemiehen nimikkeen vaihtamiseksi "eduskunnan presidentiksi". Kannatan lämpimästi tuota Järvisen mielipidettä.

Kelasin toteutuneita nimikkeitäni oman elämäni ajalta. Olen toiminut esimerkiksi postimiehenä. Työssäoloaikanani 1990-luvulla nimike vaihdettiin postinjakajaksi. Se oli terve vaihdos. 

Olen toiminut myös lautamiehenä - sekä oikeudessa että rakennuksilla. Käräjäoikeuden lautamiehen toisena vakiintuneena nimikkeenä minua miellyttää "maallikkotuomari". Se sopii sekä naiselle että miehelle, sekä myöskin kuvastaa tehtävää ja toimijan asemaa oikeuden istunnoissa.

Henkilö-loppuinen nimike ei käyne aivan kaikkiin tehtäviin. Armeijassa on luonnollisista syistä pitkä perinne mies-loppuisista nimikkeistä. Seuraavana on hieman leikittelyä muutamista armeijanimikkeistä: 

Kiväärimies - kivääristi; tykkimies - tykittäjä; heitinmies - heittäjä; lääkintämies - lääkitsijä. Näissä varmaan tarvitaan kehittämistyötä. On aivan upeaa, että Nyky-Suomessa naiset pääsevät osallistumaan varusxxxxpalvelukseen!

Upeaa on myös se, että nainen ja mies saavat säilyttää omimman ominaisuutensa. Nainen feminiinisyyden; mies maskuliinisuuden! Nimikkeisiin liittyen ajattelen, että nimike pelimies saa säilyä: Mies, jolla on flirttiä naisiin nähden, olkoon pelimies! Nainen... mikä lienee passeli nimike?

Luovan laiskuuden hyötyjä

Jossakin koulutukseksessa tai tv-ohjelmassa - en muista tarkkaan missä - mieleeni jäi pysyvästi sanapari: Luova laiskuus. Sellainen aika on minusta hienoa aktiivisuutta, ei ollenkaan laiskuutta, vaan superhyvä omaa aikaa ajatella elämäänsä eteenpäin!

Luovalle laiskuudelle on edellytyksenä yksinolo, ilman ärsykkeitä ja ketään toisia, läheisiäkään ihmisiä. Silloin on tilaa ajatella rauhassa! Tätä täsmentäen voi lisätä, että silloin ollaan myös ilman harrastus- tai muita kavereita: kannattaa välillä hakeutua tällaiseen luovan laiskuuden tilaan, onpa kuinka "ulospäin suuntautunut" persoona tahansa! Tähän on lupa myös työvuoron sisällä!

Luovan laiskuuden mielentilassa ihminen pystyy miettimään, mitä kaikkea hyvää minulla on. Hyvät kokemukset voivat liittyä ihmissuhteisiin, toimeentulon hankkimiseen, harrastuksiin tai luontosuhteeseen. 

Omakohtaisena esimerkkinä minä kävin tänään, vapaapäivänäni, järven rannalla ja ihailin aurinkoa järvimaiseman yllä, rantahiekkaa ja -kivikkoa sekä joutsenperhettä järven poukamassa. Luovaa laiskuutta voi kuitenkin toteuttaa yhtä hyvin kotisohvalla, työhuoneessa kuin luonnossa kuljeskellen.

Minun luovalle laiskuudelleni antoi tällä kertaa hyvän mahdollisuuden poikani käynti yökylässä, mistä kiitos Kianto-Venäläisen perheelle!

Oikeastaan luova laiskuus ei tarkoita varsinaisesti laiskuutta, vaan se merkitsee mielen rauhoittunutta tilaa altistua tulevaa varten. 

Saan rauhassa miettiä, millainen olen? Voin huomata, mitkä ovat lähipäivien tärkeimmät asiat kohdata ja kuinka toteutan ne. Voin virkistyä ja koota voimia tuleviin tehtäviin sekä imeä kauneutta, jota näen ympärilläni.